Riesaa

Perheessä on hyvä olla yksi pitkä ja avulias mies.

Sininen hetki tulee vielä varhain, mutta joka päivä 10 minuuttia myöhemmin. 

Työväki on Caruselin vegeburgerinsa ansainnut.

Siellä ne menevät, nuoret ja kauniit.

Putkiremontti on ansainnut maineensa ikävänä ja sotkuisena tapahtumana. Hallitus on puuhannut tätä pari vuotta, minulla se on vasta alkamassa ja nyt jo hatuttaa. Isoimmat kuprut olen kuitenkin selättänyt, nimittäin rahoituksen ja tilapäisen majoituksen, joten siltä osin helpottaa.

Nyt alkaa ruumiillisen työn, purkamisen, pakkaamisen ja suojaamisen vaihe. Siihenkin tuli apua tyttäreltä ja sen poikaystävältä, joten hyvä onneni jatkuu.

Tytär lehahti kotimaahan lyhyelle lomalle, tupsahti keittööni, teki kattilallisen tulista linssikeittoa ja hehkui onnea ja iloa. Muutto unohtui, ennättäähän tuon kun lapsi on lähtenyt. Laskiaispullia Kaffecentralenissa, Galleriakeskiviikon kierros Uudenmaankadun ja Vanhan kirkon puiston kortteleissa, punaviiniä Latvassa. Politiikkaa, maailman parantamista - ikäero unohtuu, kun aihe kiinnostaa kaikkia. 

Toisena päivänä tapahtui. Mööpelit siirtyivät vauhdilla remontin tieltä, verhot pudotettiin alas, muoveja leviteltiin ja ullakkoa tyhjennettiin. Loput hoitelen sitten itse lähiviikkoina, kaappien tyhjentämiset ja kirjojen pakkaamiset. 

Tavaran määrä inhottaa, surettaakin. Entiseen elämään kuuluneet jakkupuvut odottavat nyt noutajaa kirpputorin pöydällä. Kirjoja lasti divarille, joka suostuu ottamaan ne vastaan, rahaa niistä ei saa. Vanhentuneita jauhoja, öljyjä, mausteita - roskiin. Laatikoittain astianpesukoneeseen kelpaamatonta, perittyä luuposliinia ullakolla, henkäyksen ohuita laseja - käyttävätkö tyttäretkään niitä enää koskaan? - Kaikki ne työtunnit, turhaksi tavaraksi muuttuneina.