Singapore, 4.-5.päivä

Wet market, katetulla torilla.

Päiväntuoretta.

Nopein lintu saa toivomusluun.

Kauneushoidoissa käyminen täällä olisi kuin rahan panemista säästöön.

Kiinalaislyhtyjä intialaiskeskuksessa - kaikki passaa.

Jumalille.

Kotikadun varrella.

Räppänät levällään.

Asun Little Indian ulkoreunalla, kivenheiton päässä värikkään, meluisan ja monentuoksuvan sekamelskan kiehunnasta. Intialaisia elementtejä riittää tännekin, sillä takapihalla on intialainen kulttuurikeskus puutarhoineen, ja kadun varrella vain intialaisia yrityksiä. Autokorjaamoja, catering-keittiöitä, pesuloita, yhden pakun kuljetusliikkeitä, miesten kuntosali ja isoja, kolkon sinertävää loisteputkivaloa levittäviä ravintoloita.

Puolilta öin liikkeiden työntekijät tekevät lähtöä. Seuraan ikkkunapenkiltä takakujan elämää. Tunti sitten väki alkoi jäähdytellä. Miehet istuskelevat kulttuurikeskuksen aidan juurella jutustellen,  tupakoiden ja eväitään syöden, pehmeä hindin purpatus kuuluu pimeässä tänne ylös. Yksitellen ja pienissä ryhmissä he maleksivat varvassandaaleissaan kohti Little Indiaa, viimeisenä menee pitkä mies hiljaa haikealta kuulostavaa luritusta hyräillen.

Iltapäivän armottomassa paahteessa kävelen kilometrin Little Indian wet marketiin, katetulle torille. Kauppiaat sulkevat jo kojujaan, sillä kaupankäynti on vilkkainta viileämpinä aamupäivän tunteina.
Miehiä istuskelee hawker centerin ruokapaikoissa, ostoksilla on pääasiassa eläkeläisiä. Tunnelma on raukea. Röykkiöittäin kasviksia, hedelmiä, maustekasveja. Liha- ja kalaosastot sijaitsevat sisempänä, mutta hajuherkkänä jätän ne  käymättä. Kiinalaisia kuivattujen elintarvikkeiden kojuja, yhdessä kojussa myydään vain kookoksesta valmistettuja tuotteita, toisessa vain kuivattua kalaa.

Kaupunginosan keskustassa on kultakauppojen katu, temppeliä vastapäätä pitkä rivistö kukkaseppeleiden valmistajia. Kangaskauppiailla on paksuja, syvissä jalokiviväreissä läikehtiviä silkkejä, Italiasta. Kainalokarvat voi poistattaa langalla - auts - ei maksa paljon.Ravintoloita. Temppeleitä.

Singapore on kansojen ja kulttuurien sekamelska, jota pitää aisoissa yksipuoluejärjestelmä ja ankara lainsäädäntö - huumerikoksista voi saada kuolemantuomion. Sosiaaliturva on kehittyneempi kuin naapurimaissa, mutta kaukana pohjoismaisesta. Jokainen joutuu täällä luomaan oman paikkansa kovalla työnteolla, helpolla täällä ei pääse.

Little Indian kujilla tuumin myös Helsingin katukuvan muuttuvan, halusimme tai emme. Voimme rajoittaa maahanmuuttajien tuloa, määrää ja tulosuuntaa, mutta muutos on väistämätön internetin, halpojen lentojen ja eurooppalaisten arvojen johdosta. Yhtenäiskulttuuri tulee tekemään tilaa monikulttuurisuudelle, mutta Singapore näyttää, että se voi tapahtua tavalla, joka pitkässä juoksussa on maata rikastuttava.