21.1.2016

Jatkuva muutos

Liuskasaaresta näkee horisontin

ja Helsingin rantaviivan
sekä talviuimareita

vain kannoillaan käännähtämällä.

Liian monta palloa ilmassa, siltä nyt tuntuu, vaikka aiempaan elämääni verrattuna niitä on hyvin vähän ilmassa.

Aiempi elämä oli sitä aikaa, kun lapset olivat pieniä, mies hankala, vanhemmat tosi vanhoja, ja töissä pelkkää painetta.  Miten minä selvisin? Enkä aina selvinnytkään, vaan hengitin vapaasti vain autossa matkalla töihin ja töistä kotiin. Nyt lapset ovat maailmalla, miehellä parempi pito, vanhemmat nurmen alla ja työpaineet muisto vain.  Aiemmat huolenaiheet ovat poissa, niiden tilalla on toiset.

Putkiremontti. Remontin rahoitus. Rahahuolet. Kodin purkaminen keskilattialle ja paketoiminen laatikoihin, muoviin ja kaverin kirppikseltä haalimiin vanhoihin lakanoihin*. Väliaikaisen kämpän/kämppien etsiminen. Pari kurssia, jotka buukkasin silloin kun luulin, että remontti alkaa talon toisesta päästä. Ne on maksettu, joten ne on lusittava.

Olen tehnyt excelissä kustannusarvioita, vetänyt henkselit unelmakaakeleiden ja betonivalupintojen päälle, kuvakaapannut pyttyjä, hanoja, laattoja hintoineen, ravannut lainaneuvotteluissa ja kiinteistövälittäjillä. Uuvuttanut tyttäret ja kaverit minä-ja-mun-remppa selostuksineni. Listannut tee-myy-hanki asiat ja tavarat. Pistänyt centit jonoon ja työnjohtajan ojennukseen.

Paukkupakkasesta huolimatta veri virtaa suonissani nopeammin kuin aikoihin. Olen topakka, alertti, rivakka ja näpsäkkä. Projektia pukkaa, deadlineja laaditaan, to do-listoja syntyy, olen elementissäni.


*Vinkki: Vanhat lakanat tai muut kankaat levitetään muovitetun tavarakasan päälle pyydystämään betonipöly, joka muovilta pöllyäisi joka paikkaan hipaisustakin. Remontin jälkeen lakanat taitellaan betonipölyineen myttyyn ja viedään roskiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti