Paluu

Hajavalo paras valo

Kaveria ei jätetty.

Kesäkuussa hyvästelin paikan kevein mielin, nyt olen täällä taas. Kuorma tähän suuntaan oli pieni: ilmapatja, peikonlehti, vaihtoliinavaatteet, kumisaappaat. Kahdet lautaset lusikat lasit.

Illalla istun lautalattialla, otan lasin viiniä, lämmitän valmislasagnaa, katselen pihavaloja, kuuntelen lähiön äänettömyyttä. Kolme kuukautta tätä, enemmänkin. Vanhat talot ovat yllättäviä, on todennäköisempää, että remontti viivästyy kuin pysyy aikataulussa.

Ilmapatja pehmenee yön aikana, sen venttiili falskaa. En saa bluetoothia yhdistettyä puhelimeen, jään ilman musiikkia ja radio-ohjelmia. Lehden luen pädiltä samalla kun syön aamiaisen jakkaralla ikkunan edessä. Pöytä olisi kiva, edes pieni, mutta pärjäähän sitä näinkin.

Puitteet ovat minimaaliset vaan mitään ei multa puutu. Mietin taas, mihin oikeastaan tarvitsen sitä kaikkea, joka odottaa minua ja remontin jälkeistä aikaa muovien ja pressujen alla.