Logistiikka, tuo tärkeä mutta unohdettu

Kööpenhaminan magnoliat kukkivat viikko sitten

..kukkisivat varmaan täälläkin #ilmastomuutos.

Kaikki etenee, vastoinkäymisistä välittämättä.  Kevät kylmyydestä huolimatta. Putkiremontti, vaikka huteja tapahtuu koko ajan. Evakkoaika, vaikka se tuntui loputtomalta, etenkin niin kauan kun istuskelin lattianrajassa. Ihmeellistä, miten pieni nojatuoli voi saada ajan kulumaan ja olon paranemaan!

Lähden kämpiltäni joka päivä, vaikka ompelulankaa hakemaan, päästäkseni lähiöstä ihmisten ilmoille. Napin irrottua tärkeästä vaatekappaleesta tarvitsin rihmaa ja silmäneulan.  Mutta ei sellaista niin vain osteta, ei ainakaan Stockmannilta, joka myi pois viimeisiä lankaeriään. Onneksi tiesin Yrjönkadulla ompelutarvikeliikkeen, lajinsa viimeisen oletan.

En kelpuuttanut urakan pyttyjä ja hanoja, vaan tilasin mieleisemmät Netrauta.fi:stä. Oikein hieno konsepti, jossa kotoa käsin pääsee arvioimaan vaikkapa kolmensadan kylpyhuonehanan valikoimaa. Jatkuvasti hyviä tarjouksia, runsaasti tietoa tuotteista - kertakaikkisen upeaa.  Aikaa kaupoissa kiertämisestä säästyy valtavasti, eikä tarvitse ajella pitkin kehäkolmosta. Tilaukseeni kertyi kuusi tuotetta kolmelta valmistajalta.

Nyt olen sännännyt paikalle kuudesti. Milloin aamukahdeksaksi odottelemaan toimitusta, jolle on edellisenä iltana tekstiviestillä ilmoitettu toimitus kahdeksan ja kymmenen välille, ja joka saapui yhdeltätoista. Milloin iltakahdeksan  ja kymmenen välille päivystämään. Jokainen tavara on tullut eri päivänä, eri kuljetuksella, vaikka puolet niistä oli lähtöisin samasta tehtaasta. Kehäkolmoselta säästynyt aika kuluikin logistiikan kourissa kärvistellessä. Netraudalla ei ole välivarastoa, mikä on sen bisnesidea, mutta logistiikan koordinoimisessa on sillä vielä pitkä taival edessään.

Kylpyhuoneeni lasikulma on ollut mielenkiintoinen projekti. Siitä enemmän toiste. Sanon vaan, että kansaa kyykytetään viranomaisten toimesta turvallisuuden nimissä. Vaikutelmani on, että viranomaisiksi valikoituu pääasiassa turhantarkkoja pilkunviilaajia, ja että kansamme on turhan kuuliainen. Muuten mikään ei selitä niitä kalliiksi koituvia säädöksiä, joihin minäkin olen tänä aikana törmännyt.

Paluu

Hajavalo paras valo

Kaveria ei jätetty.

Kesäkuussa hyvästelin paikan kevein mielin, nyt olen täällä taas. Kuorma tähän suuntaan oli pieni: ilmapatja, peikonlehti, vaihtoliinavaatteet, kumisaappaat. Kahdet lautaset lusikat lasit.

Illalla istun lautalattialla, otan lasin viiniä, lämmitän valmislasagnaa, katselen pihavaloja, kuuntelen lähiön äänettömyyttä. Kolme kuukautta tätä, enemmänkin. Vanhat talot ovat yllättäviä, on todennäköisempää, että remontti viivästyy kuin pysyy aikataulussa.

Ilmapatja pehmenee yön aikana, sen venttiili falskaa. En saa bluetoothia yhdistettyä puhelimeen, jään ilman musiikkia ja radio-ohjelmia. Lehden luen pädiltä samalla kun syön aamiaisen jakkaralla ikkunan edessä. Pöytä olisi kiva, edes pieni, mutta pärjäähän sitä näinkin.

Puitteet ovat minimaaliset vaan mitään ei multa puutu. Mietin taas, mihin oikeastaan tarvitsen sitä kaikkea, joka odottaa minua ja remontin jälkeistä aikaa muovien ja pressujen alla.

Jatkuva muutos

Liuskasaaresta näkee horisontin

ja Helsingin rantaviivan

sekä talviuimareita

vain kannoillaan käännähtämällä.

Liian monta palloa ilmassa, siltä nyt tuntuu, vaikka aiempaan elämääni verrattuna niitä on hyvin vähän ilmassa.

Aiempi elämä oli sitä aikaa, kun lapset olivat pieniä, mies hankala, vanhemmat tosi vanhoja, ja töissä pelkkää painetta.  Miten minä selvisin? Enkä aina selvinnytkään, vaan hengitin vapaasti vain autossa matkalla töihin ja töistä kotiin. Nyt lapset ovat maailmalla, miehellä parempi pito, vanhemmat nurmen alla ja työpaineet muisto vain.  Aiemmat huolenaiheet ovat poissa, niiden tilalla on toiset.

Putkiremontti. Remontin rahoitus. Rahahuolet. Kodin purkaminen keskilattialle ja paketoiminen laatikoihin, muoviin ja kaverin kirppikseltä haalimiin vanhoihin lakanoihin*. Väliaikaisen kämpän/kämppien etsiminen. Pari kurssia, jotka buukkasin silloin kun luulin, että remontti alkaa talon toisesta päästä. Ne on maksettu, joten ne on lusittava.

Olen tehnyt excelissä kustannusarvioita, vetänyt henkselit unelmakaakeleiden ja betonivalupintojen päälle, kuvakaapannut pyttyjä, hanoja, laattoja hintoineen, ravannut lainaneuvotteluissa ja kiinteistövälittäjillä. Uuvuttanut tyttäret ja kaverit minä-ja-mun-remppa selostuksineni. Listannut tee-myy-hanki asiat ja tavarat. Pistänyt centit jonoon ja työnjohtajan ojennukseen.

Paukkupakkasesta huolimatta veri virtaa suonissani nopeammin kuin aikoihin. Olen topakka, alertti, rivakka ja näpsäkkä. Projektia pukkaa, deadlineja laaditaan, to do-listoja syntyy, olen elementissäni.


*Vinkki: Vanhat lakanat tai muut kankaat levitetään muovitetun tavarakasan päälle pyydystämään betonipöly, joka muovilta pöllyäisi joka paikkaan hipaisustakin. Remontin jälkeen lakanat taitellaan betonipölyineen myttyyn ja viedään roskiin.

Illansuussa katot

Kotikatot illansuussa..

..valojen syttyessä asunnoissa taivaalle ilmestyy tähtiä, kuin samettiin pisteltyjä reikiä, joiden läpi taivaan valo loistaa.

Justhan minä tänne palasin, kun taas pitää lähteä. LVIS-urakka (Lämpö Vesi Ilmastointi Sähkö) alkaa rapustani, helmikuun loppuun mennessä on löydettävä majapaikka, tai useampi, kolmeksi kuukaudeksi.

Vaan olen minä ennättänyt nauttia palattuani lähiöstä keskustaan. Ei muualla paha ollut, mutta nämä nurkat ovat minun. Näitä kattoja minä katselen iltaisin, seuraan vuodenaikojen vaihtelua niiden yllä. Joskus tuonne ilmestyy kuu, joka vaeltaa ikkunaruudusta toiseen, kunnes katoaa yötä myöten nurkan taakse.

Blogissa tulee olemaan runsaasti remonttiasiaa. Mutta ensin vietän joulun hetkeksi kotiutuvien lasteni ja heidän poikaystäviensä kanssa. Kohta, ihan kohta saan halata heitä, lämmitellä rakkaimpieni läheisyydessä ja elinvoimassa.
Ylempi: Iso 12800, 28 mm, f5,6, 0,5 sek. Alempi:ISo 200, 28 mm, f5,6, 13 sek.