Yhdeksän viikkoa

Naapuritalo sammakkoperspektiivistä.

Aurinko vaeltaa seinää pitkin.

Reilu viikko on nyt mennyt täällä lattiatasossa elellessä. Hyvin on mennyt, periaatteessa. On lämmin, ja jos lattialla vetää, on shaali, mihin kääriytyä.

Ilmapatjalla nukkuu oikein hyvin, patja pärjää hyvin vertailussa hästenseihin ja duxeihin, etenkin hinnaltaan - 59,90 € Etolassa.

Ruokaa on ja Lidliin on vain viisisataa metriä. Lidlin läheisyys on asunnon suurin ylellisyystekijä. Olen suuri Lidl-fani aina kun katson kassakuittia.

Tarvittaessa saan Spotifysta radiot ja musiikit, toistaiseksi olen kuunnellut hiljaisuutta. Pädiltä luen Hesarin, kannettavalta katson Netflixiä. Kohta sieltä on kaikki katsottu.

Teen joka päivää asiaa muualle. Kuntoilen, vietän aikaa kirjaston lukusalissa, tapaan kavereita, usein nautin lounaan keskustan lounaspaikoissa ja cappuccinon Kaffecentralenissa. Käyn asunnolla tuijottamassa kuoppaa, jonka paikalla vielä äsken oli kaunis kylpyhuoneeni.

Tapan aikaa.

- Aikaa tulee aina lisää, mihin tässä kiire, sanoo afrikkalainen.
- Aikaa on vain vähän, käytä aikasi hyvin, on länsimainen aikakäsitys.
- Odottavan aika on pitkä. Se sopii nykyhetkeen.Yhdeksän viikkoa putkiremontin valmistumiseen vanuu edessäni loputtoman tuntuisena selviytymisprojektina. Se aika olisi osattava elää eikä tappaa.

Ajattelen edellisiä ajantappojaksoja.

Viisi viikkoa Tukholmassa puutarhurinopissa tuntui vuosi sitten, pimeine kello kuuden heräämisineen ikuisuudelta. Vuotta myöhemmin katsoen ne viikot vilahtivat ohi. Ne olivat täynnä uusia ihmisiä, kevääseen heräilevää puutarhaa, östermalmilaisia pitkäkoipia aamulenkillä, Djurgårdenin hiekkateitä ja Rosendalin herkkuja. Onneksi otin silloin paljon kuvia.

Kaksi vuotta puutarhurikoulussa, viuh vain, valmista tuli. Osasinko elää, enkä suorittaa? Muistan viimekeväisen päivän Överbyn puistossa haravan varressa, kun satakieli lauloi ja lauloi ja lauloi. Ajattelin silloin entisiä kollegoitani konttoreissaan ja kokouksissaan, nojasin haravaan ja nuuhkin auringon lämmittämän mullan tuoksua, kun satakieli lauloi ja lauloi.