Singapore fling, jälkipyykki

Akvarellimaalarit bussikatoksen suojassa...

..ikuistamassa tätä näkymää. Taustan "hauki" on Marina Bay Sandsin hotelli. Valtavia hopeapalloja siroteltuina Asian Civilisations Museum:in edustalle.

Kuuden aikaan illalla katuvilinä on etenkin bisneskortteleissa koreimmillaan. Vauraat singaporettaret ovat hyvin  tyylikkäitä.

Väri-iloa.

Piikkikorkoiset nahka-avokkaat +34 asteessa tulevat kyseeseen kun päivä kuluu ilmastoidussa toimistossa.

Tyylikkäät ja iloiset.

Olen palannut. Mitä pohdin nyt, reissun jälkeen? Tässä poimintoja rentoutuneessa mielessäni lepattavista ajatuksenpätkistä:

Huomaan katkaisseeni negatiivisen vatvomiseni, kiitos etäisyyden omaan arkeen ja Suomen ankeaan ilmapiiriin. Rakkaiden seurassa oleilu ylläpitää onnentunnetta pitkään reissun jälkeen.

On kiva päivettyä hieman, vaikka en tehnyt ruskettuakseni muuta kuin piipahdin välillä ilmastoiduista tiloista kadulle. Tosin olen kaulasta reisiin sinisenkalpea, mutta sitähän eivät muut tiedä.

Unelma bambumajasta trooppisella rannalla kuoli. Tropiikissa on tolkuttoman kuumaa ja kosteaa.  Ei siellä jaksa edes kävellä nopeasti, saati lähteä lenkille, ellei ole ilmastoon syntynyt. Jokainen päivä on saman mittainen ja samanlainen kuin edellinen päivä, joskus ehkä sataa, joskus ehkä ei, aurinkoa on joka päivä. Minä pidän neljästä vuodenajasta, puutteineenkin.

Sivistyin upeasti kuratoiduissa museoissa, notkistuin puolta nuorempien seurassa joogassa, rentouduin kiinalaisessa, kovakouraisessa hieronnassa. Tutustuin venäläisiin catering-alan yrittäjiin, iloisiin ja työteliäisiin.

Tapasin viehättävän malesilaisen bisnesnaisen, joka elättää Malesiassa asuvia vanhempiaan "koska se kuuluu kulttuuriimme, eikä meillä ole toimivaa eläkejärjestelmää". Lapset ovat siellä vanhuuden vakuutus. Singaporessa asiat ovat paremmin, mutta silti siellä näkee köyryselkäisiä kasikymppisiä siivoamassa pöytiä ruokaloissa. Kolikon toinen puoli: osa hyväkuntoisista ikääntyneistä haluaakin kuulua työyhteisöön, ja siellä se on myös mahdollista, korkeaa ikää kunnioitetaan. Meillä ei.

Korruptoitunut valtapuolue PAP rajoittaa sanan- ja toimintavapautta. Oppositio kikkaillaan kuoliaaksi: kun sen äänimäärä alkoi tietyillä alueilla kasvaa, äänestysalueiden rajoja muutettiin.

Singaporen ministerit ovat maailman parhaiten palkattuja, pääministeri Lee Hsien Loong ansaitsee USD 1,7 milj. - Barak Obama USD 0,4 milj. Perusteluina muun muassa "työn vaikeus", "estää korruption" ja - tämä on paras - "äänestäjät ovat äänestämällä häntä hyväksyneet sen, muuten he olisivat äänestäneet jotakuta toista".

Kansaa kuohuttanutta Benjamin-pojan itsemurhaa sen jälkeen, kun poliisit olivat vieneet hänet kesken koulupäivän ja vanhempien tietämättä kuulusteluihin, on kielletty kommentoimasta somessa tai muualla, rangaistuksen uhalla.

Kun Little Indiassa oli "mellakka" - maailman mellakoiden mittapuulla mitaten se oli pientä kiukuttelua - bussin ajettua siirtotyöläisen päälle, hallitus vei Little Indian ravintoloilta anniskeluoikeudet määräajaksi - vain intialaiskortteleiden ravintoloilta.

Satunnaisiin poimintoihin verratessa Suomi vaikuttaa lempeän puhtoiselta maalta, mitä nyt hieman pimeältä ja kylmältä.  Mutta meillä on ainutlaatuisten fosfaattivarantojemme ja monopoliasemassa olevan energiayhtiömme myynti ulkomaille, ay-liikkeen verovaroin tuetut jäsenmaksut ja verottomat voitot VVO:n vuokratuotoista, hyväveliverkostot ja avoimen korruptoitunut huumepoliisimme. Meillä vasemmistoliiton puheenjohtaja voi siirtyä eläkeyhtiön johtajaksi, ja demarien puoluejohtaja neuvomaan maksusta venäläisiä kaasuputkiasioissa.

Samaa, mutta eri värisenä.