6.3.2016

Singapore fling, ruokaillen


Truffle fries.

Plain Vanilla Bakery.

Asian Civilisations Museum, the Privé.

Singaporelaisen aamiaisen ainekset: voissa paahdetuista kahvinpavuista tehty jäälatte, keitettyjä kananmunia ja kayalla, kookospähkinälevitteellä, siveltyä paahtoleipää.


Löysät kananmunat rikotaan lautaselle, päälle maun mukaan soijaa ja valkopippuria. Seos ryystetään lautaselta suoraan suuhun. Paikka Toast Box.

Shoppailu ja syöminen ovat tärkeitä ajanviettotapoja, Singaporessa tärkeämpiä kuin monessa muussa paikassa, johtuen ainakin osittain tarjonnan ylenpalttisuudesta. Osansa on silläkin, että niitä voi harrastaa ilmastoidussa ympäristössä, kun ulkona on 34 astetta ja kosteusprosentti korkea. Tottuneellekin sellaisessa on kestämistä.

Nautinnollisimpia ruokailuhetkiäni ovat ne, joissa kiinnostavassa ympäristössä ja hyvässä seurassa syödään juuri siihen hetkeen sopivalla tavalla. En erityisemmin innostu huippuravintoloista enkä Michelin-tähdistä, mutta kasvitieteellisen puutarhan keskellä olevaan Haliaan palaan joka kerralla. Tie sinne käy puiston halki iltapäivän polttavassa auringossa, perillä on viidakkomaisen varjoisaa, oudot linnut ääntelevät palmujen katveessa, katossa pyörii tuulettimia. Nääntyneen kulkijan palkitsee Halian tryffeliöljyllä, persiljalla ja parmesanilla maustetut ranskikset, niiden kyytipoikana Tiger-olut. Raffles-ketjun ravintolalla on kattava ruokalista, mutta olen kiintynyt tähän yksinkertaiseen annokseen.

Little Indiassa käyn  The Banana Leaf Apolo:ssa ja sen butter chicken:iä, voissa haudutettua kanaa, nautiskelemassa. Tilaan lisäksi naan-leipää, saffron rice sahramiriisiä, palak paneeria, intialaista juustoa pinaattikastikkeessa. Nostelen näitä lautasen virkaa toimittavalle banaaninlehdelle ja syön lusikan ja haarukan avulla. Monet asiakkaat syövät sormin, oiekan käden sormin. Seuraan
asiakkaiden tulemista ja menemistä ja Race Course Roadin vilinää. Hindin purpatus poreilee, monet seurueet ovat sukukuntia, naiset värikkäissä sareissaan, upeat hiukset taidokkaasti solmitut, lapsia, vanhuksia, pöytäkunnat vierailevat toisiaan tervehtimässä. Loisteputkivalot, avokeittiö, laattalattialla kolisevat tuolit, ruoka tarjoillaan pöytiin, tarjottimella.

Art Deco-arkkitehtuurin Tiong Bahrussa joogatunnin jälkeen tai putiikeissa shoppailun lomassa vakiopaikka on Plain Vanilla Bakeryn kahvila-leipomo. Leipomo on lasiseinän takana, kadun puolella katoksen alla oleillaan isojen pöytien ääressä tyynyihin nojaillen, paikan leivonnaisia nauttien. Lounastakin saa, se tarjotaan take away-laatikossa somasti pakattuna. Voit istahtaa myös keinuun, ostaa kynttilöitä tai vuokrata pyörän. Tunnelma on unelias, asiakaskunta nuorta, tyylikästä ja taiteellista.

Kun käyt Asian Civilisations Museumissa - älä jätä käymättä!- on tauon paikka sen lounasravintolassa, Privéssä. Valitsen pöydän, josta näen niin ulos terassille kuin yli salin ja sen lounastavien leidien pöytäkuntien. Täällä vallitsee varttuneiden ex pat:ien hillitty charmi, johon kuuluu kostean sään kestävä föönaus, pysyvä rusketus ja tenniksellä trimmattu kroppa. Suosittelen pitkää taukoa ja  porkkanakakkua.





2 kommenttia:

  1. Näyttää herkulliselta. Eksä, joka asui jonkun aikaa Singaporessa, kehui myös ruokaa

    VastaaPoista
  2. Singaporessa on hyvä syödä aasialaista ruokaa, mutta eurooppalainen jotenkin menettää matkalla makunsa. Johtuuko kokkien taidoista vai siitä, että tropiikissa maistuvat erilaiset, vahvat maut?

    VastaaPoista